Mitä saisit yhden kulttuuripääkaupunki-tittelin hinnalla?

Hintalappuja Oulun viimeaikaisille turhamaisuushankkeille:

Kulttuuripääkaupunkihanke: Kokonaisarvio 50 miljoonaa, josta Oulun osuus 20 miljoonaa euroa (tältä erää, koska lisäyksiä budjettiin voidaan tehdä myöhemmin).

Sykkelit: 10 vuodelle varattu reilut 6 miljoonaa euroa. Koska pyöriä ei lopulta saatu, kaikki, mitä hankkeeseen ehdittiin sijoittaa, meni kankkulan kaivoon.

Sähkösykkelit: Asiasta neuvotteleva lautakunta ei ole antanut edes jonkinlaista arviota hinnasta, mutta epäilemättä kalliimmaksi tulee kuin alkuperäinen sykkelihanke.

Elämysareenan suunnitteluvaihe: Tiedämme, mutta emme saa kertoa, koska kaupunginhallitus valitsee salailla asiaa. He ovat vapaita tiedottamaan siitä, mikä hankkeen suunnittelemisen budjetiksi asetettiin, mutta koska he salailevat asiaa ja koska valtuutetut eivät saa kertoa kaupunginhallituksen infoissa kuultuja asioita, valtuusto pakotetaan mukaan salailuun. Sen arvaa kuitenkin jokainen, että halpaa lystiä tästä ei tule.

Yliopiston siirto Raksilaan: Rakennusvaihe n. 300 miljoonaa, jonka lisäksi opiskelijoille ja henkilöstölle tulee ylimääräisiä kuluja mm. matkakustannusten, keskustan alueen kalliimpien asuntojen ja Linnanmaan 2000 maksuttoman parkkipaikan menetyksen myötä.

Jotta näihin summiin saataisiin hieman suhteellisuutta, kerrottakoon, että valtuustossa on väännetty mm. luistinradoista, joiden ylläpito maksaa 2000 euroa vuodessa, ja kyläkouluja on lakkautettu 100 000 euron vuosisäästön vuoksi. Yllä mainittujen hankkeiden hinnat ovat siis huikeita.

Mutta kuka näitä hankkeita on halunnut? Lähtikö kulttuurikaupunkihanke tai yliopiston siirto liikkeelle siten, että oululaiset asettuivat niitä vaatimaan? Ovatko asukkaat laajalti vaatineet elämysareenaa tai sähkösykkeleitä? Jos ovat, se on kyllä meiltä mennyt ohi.

Mitä asukkaat oikeasti haluavat? Me voimme puhua vain omasta kokemuksestamme, mutta seuraavat asiat toistuvat usein, kun asukkaat kertovat, mikä heille on tärkeää:

-Laadukkaat ja helposti asukkaiden saatavilla olevat peruspalvelut

-Kyläkoulut ja pienet ryhmäkoot kouluissa ja päiväkodeissa

-Matala kuntaveroaste ja palvelumaksut

-Paremmat palvelut erityisryhmille kuten vammaisille, vanhuksille ja omaishoitajille

-Toimiva julkinen liikenne

-Autoiluystävällinen politiikka myös keskustassa

-Hyvät ja kaikkialle ulottuvat virkistyspalvelut kuten ulkoliikuntapaikat ja uimarannat

Siinä joitain esimerkkejä yleisimmistä asukkaiden toiveista. Jos nämä ovat asukkaiden toiveet, miksi toiveisiin vastataan kaikella, mitä kukaan ei koskaan ole pyytänyt?

Linnanmaan uimahallihankkeen kariutuminen oli monelle pettymys, mutta odotettavissa oleva sellainen: uimahallit ovat erittäin kalliita virkistyspalveluita ja päätyvät helposti viemään niin suuren osan virkistysbudjetista, että niistä maksetaan heikompina virkistyspalveluina kaikkialla. 

Kuitenkin uimahallin olisi saanut halvemmalla kuin kulttuuripääkaupunkihankkeen - uimahallin rakennuskustannusten odotettiin olevan 14 miljoonan tietämillä, eli jos Oulu2026-rahat olisi sijoitettu virkistyspalveluihin, niillä olisi saatu uimahalli, ja miljoonia olisi jäänyt yli muiden palveluiden järjestämiseen. Kuinka moni oululainen haluaa mieluummin, että Oulua saa EU-setien luvalla kutsua jollain tittelillä yhden vuoden ajan kuin palvelut, jotka parantavat heidän elämänlaatuaan joka päivä?

Päättäjien visiointi on karannut kauas oululaisten arjesta. Tuskin se käy edes turhamaisuushankkeita puuhaavien mielessä, miten nämä hankkeet kaupunkilaisten tarpeisiin vastaavat ja heidän elämäänsä parantavat. Kaupungintalon uusaateliset elävät omissa maailmoissaan, joissa yrityslobbaajien ääni kuullaan aina, ja Arina saa kaikessa tahtonsa läpi, ja kaupunkilaisten mielipiteet jätetään kepeästi huomiotta.

Alussa mainitut hankkeet ovat vain muutama esimerkki siitä, miten oululaisten rahoja tuhlataan samalla, kun heidän tarvitsemansa palvelut laiminlyödään. On laitettu mm. yli 700 000 euron lamput Plaanaojan varteen, ja jostain kaupunki oli löytänyt ostettavaksi pyöränpumppaustelineitä, jotka maksoivat 4000 euroa kappaleelta. Eli yksi tällainen pyöränpumppu vastaa kuluiltaan kahta vuodeksi ylläpidettyä luistinrataa. 

Kaupunki myös jakelee varoja ystävien ja aatetovereiden hankkeisiin varsin kevyin perustein. Oulu Pride on saanut kaupungilta viimeksi 6000 euron rahoituksen huolimatta siitä, että koko tapahtuman kirjanpito on ilmeisen vääristeltyä - tasasummista koostuvia kuluja, kuluja, jotka eivät voi pitää paikkaansa, ja suurimpana kuluna tietysti henkilöstön palkat - eli kaupunkilaisten rahojen ohjaaminen järjestäjien taskuihin. Teemme vaalikiireiden väistyttyä tarkan selvityksen Priden epämääräisestä kirjanpidosta ja ryhdymme asianmukaisiin toimiin väärinkäytösten selvittämiseksi - päättäjiä kun ei näköjään kiinnosta katsoa, mihin heidän pois jakamansa oululaisten rahat käytetään.

Monikulttuurisuustoimintaan on aina rahaa, ja huomattava osa valtuustosta vastusti viimevuotisessa äänestyksessä maahanmuuton kulujen selvittämistä ja säästökohteiden etsintää niistä - eli sitä, että maahanmuuton kulut asetettaisiin lopultakin samalle viivalle tavan oululaisten palveluiden kulujen kanssa. Terveydenhuolto ja koulutus ovat koko ajan olleet siinä tilanteessa, että jokaisen oppilaan ja potilaan hinta kaupungille tiedetään, ja säästöjä niistä etsitään - ja aktiivisesti sitä on tehtykin. 

Ymmärrettävästi kaupunkilaisen on vaikea uskoa valtuuston toimivan hänen edunvalvontakoneistonaan, kun moni valtuutettu käytännössä sanoo hänelle, että olet kaupungissasi toisen luokan kansalainen, jolta voi leikata, kun taas maahanmuuttajat ovat pyhä lehmä, jota ei koskaan sovi leikkauksille altistaa.

Kaiken tämän vuoksi olemme pyrkineet koko ajan pitämään esillä kaupungin turhamaisuushankkeita. Mikäli niitä ei olisi, ei olisi painetta veronkorotuksille tai leikkauksille. Päättäjät pyrkivät antamaan oululaisille sen kuvan, että turhamaisuushankkeet eivät olisi suuri menoerä. Tämä on sumutusta, jolla yritetään vain suojella omia lemmikkihankkeita asukkaiden arvostelulta.

Jo kulttuuripääkaupunkihankkeen hinnalla palkkaisi vaikkapa 500 opettajaa ja hoitajaa vuodeksi, ylläpitäisi kirjaimellisesti tuhansia liikuntapaikkoja tai hankkisi vaikkapa sen Linnanmaan uimahallin. Sillä voitaisiin perua viime vuonna opettajiin kohdistetut leikkaukset ja varmistaa, ettei tuleva oppivelvollisuuden laajentaminen tule ajamaan kaupungin taloutta kaaokseen.

Vertailukohtana kulujen suuruudelle voi käyttää vaikkapa terveydenhuollon kuluja, jotka ovat aina yksi kaupungin suurista menoeristä. Viimeisimmässä talousarviossa alan kulut laskettiin 678 miljoonaksi. Jo tässä julkaisussa mainitut esimerkit turhamaisuushankkeista vastaavat kustannuksiltaan yli puolta kaupungin terveydenhuoltomenoista. Emme siis todellakaan puhu pikkurahoista.

Puhutaan huimista summista, ja oululaisilta on täysin oikeutettua kysyä, miksi nämä valtavat summat - jopa sadat miljoonat - käytetään hankkeisiin, joita kukaan ei ole pyytänyt. Heillä on kaikki oikeus vaatia todellista vastinetta verorahoilleen ja päätöksentekokulttuuria, joka lähtee kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja edun ajamisesta - ei sellaista, jossa kaupunkilaiset saavat vain alistua maksajiksi milloin millekin humpuukihankkeelle.

Oulun kuntapolitiikan kulttuuri on pitkään ollut edesvastuuttomuuden, kaupunkilaisiin kohdistuvan piittaamattomuuden ja salailun myrkyttämää, mutta asioiden ei tarvitse olla näin aina. Nyt on se aika, kun voit vaikuttaa siihen, mitä valtuusto rahoillasi seuraavat neljä vuotta tekee. Käytä ääntäsi ja näytä sinua vuodet ylenkatsoneille päättäjille, että mitta on tullut täyteen.

Valemedian etiikkaa: Kaleva syrjii ehdokkaita ja valehtelee siitä

Kaupallinen media voi vapaasti suosia ja syrjiä ehdokkaita ja puolueita vaalien alla - yksityisinä toimijoina heillä ei yhdenvertaiseen kohteluun ole velvollisuutta. 

Medialta on kuitenkin oikeutettua odottaa rehellisyyttä tämän suhteen: jos julkaisu ryhtyy osapuoleksi vaaleissa syrjimällä tai suosimalla ehdokkaita, tämä olisi syytä sanoa suoraan. Lukijalla on oikeus tietää, lukeeko hän puolueettoman mediaan tuotantoa vai vaaleissa puolensa valinneen julkaisun kampanjointia ja mitä tämä kampanjointi on: ketkä ovat lehden suosiossa ja keitä vastaan kampanjoidaan. Vihervasemmistolainen valtamedia pelaa omaa poliittista peliään, emmekä ryhdy siitä uhriutumaan, että he niin tekevät: "toimittajat" ovat aktivisteja, joten tietysti he käyttävät valtaansa poliittiseen vaikuttamiseen. Meille on tärkeää vain saada mahdollisimman moni lukija tiedostamaan, että he eivät lue journalismia vaan aktivistien mielipidekirjoituksia.

Kaleva ei puolueettomuude etiikkaa ole meidän suhteemme noudattanut, eikä noudata näissäkään vaaleissa: olemme yrittäneet saada tunnuksia Kalevan vaalikoneeseen maaliskuusta saakka - jo reilusti sitä ennen useimmat lehdet olivat lähettäneet vaalikonetunnukset, koska tällöin vaaleja vielä odotettiin huhtikuulle. Kun maaliskuussa kyselimme vaalikonetunnusten perään, toimittaja Antti Ervasti vastasi, että vaalikone avataan ehdokkaille huhtikuussa. Odottelimme tunnuksia, mutta kun niitä ei kuulunut, kyselimme uudelleen niiden perään. Tähän sähköpostiin emme saaneet vastausta lainkaan.

Lopulta vaalikonetunnukset saatiin vasta, kun tavoitimme asiakaspalvelusta henkilön, joka ei ollut toimittaja ja jolle ilmeisesti oli unohdettu kertoa, ettei meille tule vaalikonetunnuksia antaa. Tämä nainen oli ihmeissään siitä, että emme olleet tunnuksia saaneet, ja lähetti ne meille saman tien.

Puuttumisemme Kalevan vaalikoneesta oli jo herättänyt ihmetystä kaupunkilaisissa, ja useat olivatkin ottaneet yhteyttä Kalevaan asiasta. Silloin alkoi päätoimittaja Sanna Keskisen valehtelu. Hän väitti asiasta kysyneille, että emme olisi edes pyytäneet vaalikonetunnuksia, ja että he eivät kaikkia pieniä ryhmiä voi tavoittaa. Ai eivät voi tavoittaa kaupunginvaltuutettua, jonka yhteystiedot löytyvät kaupungin verkkosivuilta, kuten muidenkin valtuutettujen, ja jonka puhelinnumerokin Kalevassa tiedetään - sieltä kun on aiemmin soiteltu joidenkin lehtijuttujen tiimoilta?

Kun julkaisin Twitterissä todisteet siitä, että vaalikonetunnuksia on kyselty, Keskinen vastasi väittämällä, että en olisi julkaissut koko keskusteluketjua. Koko ketjun olin julkaissut, ja totesin Keskiselle, että mikäli hän väittää minun valehtelevan, hän voi hyvin vain julkaista kuvakaappauksen, joka todistaa, että heidän suunnastaan on tiedusteluihimme vastattu. Eipä tullut todisteita Keskiseltä, koska julkaisemani ketju todellakin oli koko viestiketju, vaan siitä alkoi täysi radiohiljaisuus, joka jatkuu edelleen, vaikka asiasta ovat monet kyselleet. Alla se kyseinen ketju. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.

Päätoimittaja Keskisestä on syytä tietää, että hän ei poliittisia kantojaan piilottele. 

Hän liputtaa somessa hyvin avoimesti vihervasemmiston puolesta, ja erään Junes Lokkaa koskevan valeuutisen julkaisua hän oikeutti Twitterissä sanomalla melko suoraan, että pyrkii lyömään kiilaa Lokan ja perussuomalaisten väliin ja näin hajottamaan kansallismielisten rivejä. 

Kun vihreiden Latekoe Lawson Hellu sai viime syksynä raivokohtauksen valtuuston kokouksessa ja kutsui Junesta "perkeleen siaksi" joka "pitää lopettaa", Sanna julkaisi kokouksesta kirjoituksen, jossa väitettiin Juneksen solvanneen muita valtuutettuja kokouksessa, vaikka solvaaja oli vain Latekoe, ja muutoinkin häiriköinti tuli vain vihreiden eli Lawson Hellun ja Satu Haapasen taholta siihen malliin, että lopulta puheenjohtajan oli mykistettävä heidän mikrofoninsa. Tätä valeuutista Keskinen perusteli sanomalla, että Junes "kyseenalaisti muiden valtuutettujen ihmisyyden" kokouksessa tietysti tarkentamatta mitenkään, miten hän sen muka teki. Keskustelun löydät tästä klikkaamalla.

Kalevalla on pitkä historia ASYL-vastaisen uutisoinnin kanssa, ja eräässä tapauksessa valeuutisointi meni niin pitkälle, että toimituksessa tajuttiin, että nyt saattaa tulla jo oikeusjuttu, ja sitten meidät kutsuttiin pullakahveille Kalevan toimitukseen "sovittelemaan" asiaa. Menimme paikalle ihan vain nähdäksemme tuolloisen päätoimittajan Kyösti Karvosen matelevan ja mielistelevän, mutta mihinkään sovitteluihin emme ryhtyneet. Meitä ei neuvottelut vihollisen kanssa kiinnosta: he pelaavat omaa peliään, me ajamme kansallismielistä asiaa, ja sillä hyvä.

Tuossa tapauksessa oli kyse uutisesta, jossa annettiin ymmärtää Juneksen lähettäneen tappouhkauksen Petteri Orvolle. Joku oli lähettänyt uhkauksen allekirjoituksella "Julus Lokka", joten Junekselle tehtiin laite-etsintä ja kuulustelu, mutta poliisi vapautti hänet epäilyistä jo samana päivänä todettuaan, ettei Junes liity mitenkään lähetettyihin uhkauksiin. Kun Junes pyysi oikaisua valeuutiseen, päätoimittaja Karvonen sai täysimittaisen raivarin ja sanoi, että ei aio oikaista valeuutista, koska Junes on "kirjoittanut Kalevasta kaikkea paskaa Facebookiin" ja koska ei pidä Juneksen "toimintatavasta". 

Eli harkinta valeuutisen oikaisusta ei liittynyt mitenkään journalistisiin perusteisiin vaan ainoastaan kaunaan Junesta vastaan. 

Kun julkaisimme puhelutallenteen Youtubessa, Karvonen tajusi, mitä oli tullut paljastettua, ja sitten ääni muuttui kellossa ja tuli oikein ystävällinen kutsu pullakahveille. Koska vihervasemmisto on hankkinut Youtube-kanaviamme suljetuksi tehtailemalla massoittain perusteettomia ilmiantoja, tallennetta ei enää Youtubessa ole, mutta onneksi MV-lehti oli tallentanut sen, joten nauhan voi kuunnella täältä.

Näitä tapauksia on Kalevan kanssa ollut lukemattomia. Saimme v. 2019 nostettua sen kansainväliseksi keskustelunaiheeksi, miten raiskausten ennaltaehkäisyyn annetut valtion rahat haaskattiin Turvallinen Oulu -hankkeeseen, jonka sisällössä ei ole mitään, minkä voisi odottaa raiskauksia estävän, vaan ainoastaan lasten seksualisointia ja LGBT-propagandaa: yläasteikäisten pakottamista pornosanaston selittämiseen luokan edessä, "anaalinuolemissuojan" valmistuksen opettamista ja glitter-pimppien askartelua. Kalevassa suututtiin siitä, että vihervasemmistolaisten aatetoverien hankkeesta tuli maailmanlaajuisen pilkan ja suuttumuksen kohde, joten toimituksessa ryhdyttiin vastahyökkäykseen ja väitettiin, että ASYL:in varavaltuutettu Tiina Wiik on levittänyt "vääristeltyä tietoa" hankkeesta. 

Tämä on yksinkertaisesti vale. Kaikki julkaisemani materiaali on suoraan hankkeen omilta sivuilta otettua, ja striimeillämme olemme käyneet hankkeen kohta kohdalta läpi. Se on meidän poliittista työtämme valtuustosalin ulkopuolella: tehdä parhaamme sen eteen, että kaupunkilaiset tietävät, mitä heidän kaupungissaan tehdään. Varsinkin puhuttaessa niin vakavasta asiasta kuin Oulun raiskauskriisistä, on poliitikoilla ja virkamiehillä vastuu ryhtyä asianmukaisiin toimiin kaupungin turvallisuuden palauttamiseksi ja uhriksi joutuneiden tukemiseksi, ei läimäistä kaupunkilaisia kasvoille vetämällä raiskauskriisi vitsiksi TikTok-tansseilla ja Seksisana-Alias-peleillä. Kaleva kieltäytyi oikaisemasta juttuaan, eikä pyytänyt meiltä kommentteja asiaan, vaikka meitä vastaan syytöksiä esitettiin.

Summa summarum, Kaleva on taas samalla asialla kuin aina: tekemässä vaalityötä ASYLiä vastaan. Ja tehköön niin. Jo aiemmat räikeät valeuutiset ovat rapauttaneet heidän uskottavuuttaan ja vieneet heiltä tilaajia, ja jos he päättävät valemediana jatkaa, niin jatkuu myös heidän roskajulkaisunsa näivettyminen. Samalla yhä useamman silmät aukeavat sen suhteen, kuinka epärehellinen valtamedia on. 

Meidän silmissämme valtamedian ja muun vihervasemmiston mustamaalauskampanja on vain hyvä merkki. Mustamaalauksen yltyminen kertoo todellisesta pelosta meidän vaalimenestyksestämme. Eivät he vaivautuisi, jos he eivät meitä uhkana pitäisi. Se, että heidän on jatkuvasti valehdeltava meistä, osoittaa myös perustavanlaatuisen eron meidän ja vihervasemmiston välillä: me pyrimme tuomaan esille sen, mitä vihervasemmisto tekee, kuten vaikkapa Turvallinen Oulu -hankkeen suhteen. 

Meidän tarvitsee vain kertoa totuus siitä, mitä vastustajamme sanovat ja tekevät, ja se riittää. Heidän taas on valehdeltava meistä löytääkseen edes jotain mahdollisuutta sabotoida työtämme ja vahingoittaa mainettamme. Totuus on meidän puolellamme, ja me voimme nukkua yömme hyvin tietäen, että olemme rehellisesti toimineet.

ASYL:in kuntavaaliohjelma 2021

Aidon Suomalaisen Yhteislistan (ASYL) ehdokkaina ovat Junes Lokka ja Tiina Wiik. Ehdokasesittelymme löydät nimiä klikkaamalla.

Talous, palvelut ja hyvinvointi:

Peruspalvelut on asetettava aina etusijalle budjetoinnissa. Sote-uudistus johtaa todennäköisesti palvelujen heikkenemiseen, mutta Oulun kuntapäättäjien on käytettävä heille annettu liikkumavara siitä huolehtimiseen, että kaikki peruspalvelut koulutuksesta ja vanhustenhoidosta omaishoidon tukemiseen ovat laadukkaita ja kaikkien saavutettavissa. Kaupungin infran korjausvelkaa on ryhdyttävä purkamaan välittömästi. Korjausten viivästyessä vahingot ja korjausten kustannukset kasvavat.

Valtion koronatuet on käytettävä siihen, mihin ne on annettu. Oulu on tällä hetkellä 43 miljoonaa plussalla valtion koronatukien vuoksi, ja ylijäämän määrä on vain kasvanut vuoden mittaan. Silti valtuusto on ryhtynyt leikkauksiin koronaa perusteena käyttäen, eikä leikkauksia ole peruttu huomattavasta ylijäämästä huolimatta. Koronatukien tuottamalla ylijäämällä on peruttava viime vuoden "koronasäästötoimet", kuten palvelumaksujen ja kuntaveroasteen nosto sekä koronan vuoksi normaalia huomattavasti raskaammin työtä tehneiden opettajien etuuksien poistot.

Kaupungin talous on saatava tasapainoon ja haaskaus turhamaisuushankkeisiin lopetettava. Verotusta oikeutetaan sitä vastaan saatavilla palveluilla, joten verotus muuttu ryöstöksi, kun palveluista leikataan, veroastetta ja palvelumaksuja nostetaan, kun kaupunki samaan aikaan kuluttaa huoletta kymmeniä miljoonia kulttuuripääkaupunkihankkeeseen, kaupunkipyöriin, joita ei edes saatu, monikulttuurisuustoimintaan ja lukemattomiin muihin asioihin, jotka eivät kuulu julkisen sektorin ydintehtäviin.

Palvelujen laatu ja saatavuus on turvattava kattavalla hyvinvointiohjelmalla. Sote-uudistus tulee jättämään kunnille kohtuuttomasti tulkinnanvaraa niiden palveluiden järjestämisessä, jotka kuntien vastuulle jäävät. Oulun on huolehdittava siitä, että se kantaa oman vastuunsa sille annetuissa tehtävissä ja tarvittaessa paikkaa puutteita, jotka hyvinvointialueen tekemistä päätöksistä syntyvät. Tätä varten on laadittava kaikki hyvinvointipalvelujen osa-alueet kattava ohjelma, jonka valmisteluun eri alojen järjestötoimijat otetaan aktiivisesti mukaan.

Ei yliopiston siirtoa Raksilaan. Siirtosuunnitelmat ovat älyvapaa, kallis, valtavan ei-toivottu ja huonosti valmisteltu hanke. Linnanmaalla on valmiit tilat, joita voidaan tarpeen mukaan remontoida ja laajentaa, edullisia asuntoja opiskelijoille ja hyvät kulkuyhteydet. Linnanmaan kampusalueen ympäristön 2000 maksutonta parkkipaikkaa vaihtuisivat 300:ksi maksulliseksi, yliopistoväelle varatuksi parkkipaikaksi. Opiskelijoita ja henkilökuntaa on yliopistossa yhteensä liki 17 000 henkeä.

Linnanmaan yliopiston hienosta historiasta luovuttaisiin - siellä on mm. kehitetty IRC-protokolla - ja samalla potkaistaisiin liikkeelle puu-Raksilan ajaminen kaaokseen. Vaikka kampus julistettaisiin "autottomaksi tai vähäautoiseksi", kuten hankesuunnitelma sanoo, se ei poista pysäköintitilan tarvetta, ja sitä haettaisiin puu-Raksilan valmiiksi ahtailta ja täyteen pysäköidyiltä kaduilta, mikä olisi huomattava haitta asukkaille. Lisäksi alueen viihtyvyys kärsisi siitä, että Tehtaankadusta tulisi vilkkaan bussiliikenteen väylä, ja markettien takana olevat viheralueet jäisivät kampuksen alle. 

Istuva valtuusto pakoilee vastuuta väittämällä, että vain seuraavalla valtuustokaudella asiaan voidaan vaikuttaa. Kuitenkin kaupunki on maksanut hanketta lobbaavien tahojen yltiöoptimistisen arvion hankkeen vaikutuksista, ja jo nykyinen valtuusto olisi voinut aloitteesta äänestää voimaan päätöksen, ettei Raksilan asemakaavaa muuteta kampusta varten. Tämä olisi välittänyt hanketta puuhaaville Arinalle ja Keskolle viestin siitä, että seuraavakaan valtuusto tuskin heidän kaavamuutospyyntöään hyväksyisi. Tätä ei kuitenkaan haluttu tehdä, jotta vaalien alla voidaan esittää siirtohankkeen vastustajaa, ja seuraavalla valtuustokaudella äänestää sen puolesta.

Palvelujen ostamisesta yksityisiltä on luovuttava. Ostettu palvelu on aina kalliimpi, koska palvelun lisäksi kaupunki maksaa myös yrityksen voittomarginaalin. Samalla kaupunki luopuu päätäntävallasta, joka sille kuuluisi, eikä siten voi auttaa vaikkapa henkilöstön vaihtuvuudesta kärsivää omaishoitajaa tai päivähoitopalvelujen käyttäjää, koska päätäntävalta henkilöstöasioista on yrityksellä. Ostopalvelujen laajetessa kaupunki menettää lopulta täysin valmiutensa tuottaa palveluja ja päätyy näin täysin yksityisten armoille, jolloin hinnat nousevat, kun palvelun itse tuottaminen ei ole enää mahdollista.

Kaupungin on toimittava vastuullisena työnantajana. Oulu kärsii jo usealla alalla henkilöstöpulasta, vaikka alalle koulutettuja valmistuu riittävästi. Jos Oulu ulkoistaa useiden alojen työntekijät kerralla, ei tarjoa asianmukaisia palkkoja ja etuuksia suorittavan tason työntekijöille, kuten päivähoitajille, opettajille ja lastensuojelun työntekijöille, työvoimapula jatkaa leviämistään, ja kärsijöinä ovat palveluita käyttävät oululaiset. Oulun on ryhdyttävä elämään sanojensa mukaisesti: veto- ja pitovoimaisena kaupunkina ja työnantajana. On kohtuutonta leikata kaupungin ydintoiminnoissa työskenteleviltä samalla, kun määrärahat eivät koskaan ole rajoite vaikkapa monikulttuurisuustoimintaa rahoittaessa. Opettajat ja hoitajat ovat tärkeämpiä kuin monikulttuurisuuskoordinaattorit tai puoluetovereiden työpaikkojen luomisen vuoksi valtavaksi paisutettu kaupungin johto ja keskijohto.

Kouluverkoston supistuksista on luovuttava. Myös jo lakkautettuja kyläkouluja tulee palauttaa takaisin käyttöön. Koulujen lakkautuksista on koitunut huomattavaa haittaa lapsille ja vanhemmille, ja pienet kyläkoulut koetaan yleisesti hyviksi ja halutuiksi paikoiksi lapsen koulutukselle. Kyläkoulut eivät ole vain kaupungin eri alueiden elinvoimaa ylläpitävä tekijä vaan myös houkutin lapsiperheiden muuttoliikeelle Ouluun sekä osa suomalaista kulttuuriperintöä, josta tulee pitää kiinni. 

Toisen asteen pakollisuutta ei tule kustantaa muusta koulutuksesta leikkaamalla. Vaikka valtionosuuksia asian suhteen ei vielä tiedetä, kaikki tietävät, että jo 50% valtionosuus olisi hyvä tulos kunnille. Jostain on siis järjestettävä rahaa toisen asteen koulutukseen, koska hallitus on tällaisen kulupommin kuntien niskoille kaatanut. On ehdottoman tärkeää, että rahoitusta ei toteuteta ottamalla varhaiskasvatuksesta ja peruskoulutuksesta, vaan leikkauskohteet on etsittävä kaupungin ydintoimintojen ulkopuolelta. Vaikkapa niillä kulttuuripääkaupunkihankkeeseen varatulla 20 miljoonalla eurolla tekisi jo paljon koulutuksen saralla.

Turvallisuus, viihtyvyys ja vetovoima:

Kaupungissa viihdytään, kun kaupunkilaisia kuunnellaan päätöksenteossa. Politiikan läpinäkyvyyttä on lisättävä tekemällä luottamuselinten seminaareista ja kokouksista julkisia. Kaupunkilaisille on annettava aito mahdollisuus vaikuttaa heitä koskeviin asioihin kuten kaavamuutoksiin ja palveluita koskeviin päätöksiin järjestämällä esim. kaupunkilaisten kyselytunteja ja teettämällä merkittävissä, kiistaa herättävissä asioissa selvitys oululaisten näkemyksistä. Hankkeita suunnitellessa tulee ihmisille, joita asia koskee, tarjota mahdollisuus vaikuttaa jo valmisteluvaiheessa - ei vain valituksin tai lausunnoin, kun asiasta on jo päätetty. 

Jotkin päätökset, kuten hätämajoituskeskusten perustaminen, tehtiin laittomasti suljettujen ovien takana, eikä päätöstä löydy yhdestäkään pöytäkirjasta. Piilottelun ja lehmänkauppojen epäterve kulttuuri on kuin syöpäkasvain Oulun kuntapolitiikassa.

Turvallisuus takaisin Ouluun. Kasvavaan ulkomaalaisten rikollisuuteen on puututtava välittömästi ja voimakkaasti, ja päihteisiin liittyvää rikollisuutta tulee ennaltaehkäistä tarjoamalla päihdeongelmaisille laadukasta, helposti saatavaa ja yksilöityä hoitoa. Ilman turvallisuutta ei voi toimivaa yhteisöä luoda. Turvattomuus vie viihtyvyyden, karkottaa veronmaksajat, yritykset ja investoinnit. Poliitikko, joka ei mainitse turvallisuutta itselleen tärkeäksi teemaksi ei joko ymmärrä, mitä elinvoimaiseen yhteisöön vaaditaan, tai on vain piittaamaton sen suhteen.

Turvallinen Oulu -hanke on lakkautettava ja korvattava aidosti seksuaalirikoksiin puuttuvalla hankkeella. Turvallinen Oulu -hankkeessa raiskausten ennaltaehkäisyyn tarkoitetut rahat käytetään LGBT-propagandaan, lasten seksualisointiin ja mm. "Seksisana-Aliakseen", jossa yläasteikäiset laitetaan selittämään pornosanastoa luokan edessä, ja ohjeisiin "anaalinuolemissuojan" tekoon. Hankkeen tilalle on laadittava ohjelma, jonka jokaisen kohdan voi perustellusti odottaa lisäävän turvallisuutta ja ehkäisevän rikoksia.

Lapsille ja vanhemmille on tarjottava kaunistelematonta tietoa siitä, millaiset uhat lapsia vaanivat, ja kaupungin on lakattava peittelemästä ja vähättelemästä ulkomaalaisten osuutta ilmiössä. Samoin turvapaikanhakijoiden koulu- ja päiväkotivierailut on lopetettava välittömästi. Tätä tehneessä Esikoto-hankkeessa kouluihin ja nuorten tapahtumiin viedyistä aikuisista miehistä ainakin kaksi on sittemmin tuomittu lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista

Alueellisia eroja ei tule tasata asuntopolitiikalla. Pakotettu sekoittuminen johtaa vain siihen, että maahanmuuttajanaapurustojen ongelmista tulee kaikkien kaupunkilaisten ongelmia. Kuitenkaan myöskään nykytilanne ei ole oikeudenmukainen. Maahanmuuttajia kaupunkiin haalivat varakkaat poliitikot asuvat kaukana Rajakylän somalien asuttamista vuokrataloista, ja maahanmuuton sosiaaliset haitat kaatuvat niiden oululaisten kärsittäviksi, joilla ei ole mahdollisuutta piiloutua maahanmuuton lieveilmiöiltä varakkaiden asuinalueille. Myös tästä syystä kehitysmaiden maahanmuuttajien määrä on pyrittävä minimoimaan. Sen sijaan, että vähävaraisten ja ongelmaisten asuinalueille sijoitetaan verovaroin maahanmuuttajia, resurssit tulee käyttää näiden alueiden suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseen.

Oulun arvot ja kulttuuri:

Monikulttuurin tavoittelun sijaan Oulusta tulee brändätä Suomen white flight -pääkaupunki. Kehitysmaista tuleva maahanmuutto on koko ajan kasvava sosiaalinen, kulttuurillinen ja taloudellinen ongelma. Tämä on tuonut mukanaan grooming-jengit, valtavasti inhimillisiä tragedioita ja loputtoman menoerän kaupungille. Oulun tyypillisistä pakolaismaista tulevista asukkaista 61,3% on toimeentulotuen piirissä - lähes kahdeksan kertaa suurempi osuus kuin Oulun kantasuomalaisista. Tulijat käyttävät palveluita mutta eivät tuota verotuloja. 

Jos turvapaikanhakijoiden sijaan houkuttelemme Ouluun suomalaisia veronmaksajia, jotka pakenevat maahanmuuton lieveilmiöitä etelän kaupungeista, tuomme Ouluun veronmaksajia, yrittäjiä ja lapsiperheitä eli juuri sitä muuttoliikettä, jota kaupunki tarvitsee. Kaikista kehitysmaamahanmuuttoa houkuttelevista tekijöistä, joita laki ei vaadi, on luovuttava.

Ydinperheet ovat jokaisen yhteisön peruspilarit, ja kaupungin linjan tulee olla suomalaisten varhaista avioitumista ja suurta lapsilukua tavoitteleva - niin käytännön toimin kuin arvonakin. Alle 25-vuotiaille perheille tulee tarjota "vauvarahaa" kannustimeksi perheen perustamiseen, ja kotihoidon tuen kuntalisä on palautettava. Kaupungin on samalla ryhdyttävä niiden mahdollisuuksien kartoitukseen, joilla tuet voitaisiin suunnata juuri suomalaisille, jottei kotihoidontuki päädy elinkeinoksi erittäin suuria perheitä perustaville ja julkisten palvelujen nettosaajina eläville maahanmuuttajille.

Kaupungin on luovuttava myös kaiken muun sellaisen toiminnan tukemisesta, joka ei edistä yksilön ja yhteisön hyvinvointia, kuten Pride-kulkueen tuista. Yhteisön edun mukaista on tukea kulttuuria, jossa muodostetaan elinikäisiä avioliittoja ja jossa perheen perustaminen aloitetaan jo nuorena aikuisena. Irtosuhdekulttuuri, kasvava avioerojen ja rikkonaisissa perheissä kasvavien lasten määrä sekä suomalaisten laskeva syntyvyys ovat kulttuurillinen, taloudellinen ja eettinen ongelma, eikä kaupungin pidä tukea oululaisten maksamilla veroilla mitään sellaista toimintaa, joka ei ole yhteisön henkistä, fyysistä ja taloudellista hyvinvointia edistävää.

Vain hyvinvoivat ihmiset muodostavat hyvinvoivan kaupungin. Kaupungin on otettava aktiivinen rooli oululaisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi erityisryhmien tarpeet huomioiden. Joitain esimerkkejä mainiten, Oulu voisi Iin tapaan järjestää yksilöllistä liikuntaneuvontaa - vaikkapa yhteistyössä urheiluseurojen kanssa - joka auttaisi halukkaita kaupunkilaisia terveellisen ruokavalion ja liikuntatottumusten luomisessa, ja näin edistäisi fyysistä hyvinvointia, ja järjestää kokeilun siitä, edistäisikö ilmainen joukkoliikenne ikäihmisille heidän sosiaalista elämäänsä ja aktiivisuuttaan  ja siten henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan.

Nykyisellä politiikalla Oulusta tehdään etelän suurten kaupunkien kloonia kaikkine ongelmineen. Me haluamme edistää oulun omaleimaisuuden säilymistä ja oululaista identiteettiä. Kulttuurin määrärahoja tulee suunnata hankkeisiin, joilla lisätään erityisesti lasten ja nuorten tietoisuutta Oulun historiasta. Tällainen juurten kasvattaminen tukee lapsen identiteetin kehitystä. Se kulttuuri, jota kaupungin on oikeutettua verovaroin tukea, on sellaista, joka vaalii oululaisuutta ja suomalaisuutta ja ylläpitää Oulun ainutlaatuista kulttuurihistoriaa. 

Kulttuurialalla kärsitään raskaasti koronarajoitusten vaikutuksista, ja kaupungin tulee luoda tukipäätöksillä kannustin projekteihin, joilla tuotetaan laadukasta, arvoiltaan tervehenkistä kulttuuria, joka osaltaan edistää oululaista ja suomalaista identiteettiä. Oulun ei tarvitse olla jokaisesta länsimaiden kaupungista löytyvää globaalia valtavirtakulttuuria edustava "kansainvälinen metropoli" muiden suurten kaupunkien tavoin, kun voimme erottua positiivisesti nostamalla Oulun juuret ylpeästi esiin.

Työllisyys vs. ympäristö?

Työpaikkojen luonnin ja ympäristöarvojen vastakkainasettelu on turhaa. Jo Oulun laajuuden ja käyttämättömien tonttien vuoksi työllisyyttä edistävät hankkeet voidaan pääsääntöisesti toteuttaa aiheuttamatta kohtuutonta ympäristöhaittaa ja hyvinvoinnin kannalta tärkeän asukkaiden läheisyyden luontoon säilyttäen. Kaupungin tulee jo ennakoivasti selvittää, miten erilaisia hankkeita ja investointeja voitaisiin toteuttaa, jotta olemme kilpailukykyinen vaihtoehto heti, kun joku yritys tehtaan tai muun toiminnan paikkaa hakee, eivätkä ympäristövaikutusten selvitykset tällöin tuottaisi viivytyksiä, jotka siirtävät investoinnit muihin kaupunkeihin.

Työttömyyden ja yritysten kaikkoamisen korjaukseen tarvitaan nopeita ja vahvoja toimia. Oulun on tuettava niin yrittäjyyttä kuin investointejakin edullisilla tonttivuokrilla, määräaikaisilla vapautuksilla kiinteistöverosta ja muilla houkuttimilla, jotka rohkaisevat ihmisiä yrittämään ja suuryrityksiä investoimaan Ouluun työpaikkojen luomiseksi. Kaupungin keskustan kehittämiseen juuttunut politiikka ei ole tuonut minkäänlaista positiivista muutosta keskustan tai muun Oulun elinvoimaisuuteen, ja kaupungin onkin irtauduttava keskustan kehittämiseen fiksoitumisesta, muutettava tuloksia tuottamatonta linjaa ja edistettävä elinvoimaisuutta myös keskustan ulkopuolella. Vaikka keskustan yritysten määrän lisäys onnistuisi, kaupunki ei voi pyöriä yhden elinvoimaisen alueen varassa, vaan hankkeita on suunniteltava ja resursseja suunnattava runsaammin myös muualle Ouluun.

Kehittämishankkeissa auttaa kaupunkilaisten näkemysten kuuleminen - he ovat oman kotiseutunsa asiantuntijat, ja tietävät paremmin, mitä heidän asuinalueensa tarvitsee kuin virkamies tai kuntapäättäjä, joka ei alueella asu. Liitoskuntien edustus valtuustossa on riittämätön huolehtimaan näiden alueiden hyvinvoinnista, ja nyt on aika luopua siltarumpu- ja NIMBY-politiikasta ja suhtauduttava Ouluun kokonaisuutena, jonka jokaisen asutusalueen tulisi olla viihtyisä ja yrittämisen ja työllistymisen mahdollistava.

Ilmastotoimien sijaan Oulun ympäristötoimissa on keskityttävä asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Globaali ilmasto ei sitä ole. On huolehdittava siitä, että Oulussa säilyy luonnontilaisia metsiä monimuotoisuuden turvaamiseksi, ja rakennussunnitelmiin on rutiininomaisesti sisällytettävä mm. turvalliset tienalitusrummut eläimille, ja huolehdittava siitä että riittävän laajoja yhtenäisiä alueita eläimistön elinalueiksi säilyy. Luonto on suomalaisille lähellä sydäntä ja monille suoranainen henkisen hyvinvoinnin välttämättömyys. Kaupunkisuunnittelu on toteutettava tätä seikkaa silmällä pitäen. Luonto on myös vetovoimatekijä kunnasta toiseen muuttaville, ja Oulu voi tarjota urbaanin elinympäristön, jossa myös monimuotoinen, suomalainen luontomme on aina lähellä.

Kaupungin on selvitettävä pohjavesivarantojen käyttömahdollisuudet, jotta oululaisten hanoihin saataisiin laadukasta ja terveellistä pohjavettä. Kohtuutonta ympäristöhaittaa ei tule aiheuttaa, mutta pohjavesivarantojen laajuuden ja asiasta tehdyt aiemmat selvitykset huomioiden tiedetään, että laajoja pohjavesivarantojamme voidaan hyödyntää. Kotiseudun vesi on jokaisen syntymäoikeus. Oulun on myös ehdottomasti pitäydyttävä pohjavesivarantojen myynnistä.

Paikalliset luontoarvot on sisällytettävä koulutukseen ja varhaiskasvatukseen. Edes koko Suomen katoaminen maailmasta ei vaikuttaisi globaaliin ilmastoon, ja sen sijaan, että lapsiin valetaan pelkoa ja ahdistusta ilmastonmuutoksesta, koulujen ja päiväkotien kautta tulisi toteuttaa ympäristökasvatusta, jossa lapsia tutustutetaan paikallisluontoon ja heille kerrotaan asioista, joita he itse voivat sen hyväksi tehdä. On silkkaa julmuutta pelotella lapsia asialla, johon he eivät voi vaikuttaa, kun luonnonsuojelusta voitaisiin tehdä positiivinen asia, jossa jokainen voi omilla teoillaan edistää paikallisluonnon hyvinvointia.

Lyhyesti sanottuna ASYL haluaa Suomen pysyvän suomalaisena, Oulun omaleimaisuuden ja kantasuomalaisen väestöpohjan säilyvän sekä yhteiskunnan palaavan takaisin toimintakulttuuriin, jossa perinteiset perhearvot ovat se elämäntapa, jolle julkisen sektorin taloudellinen ja mielipiteellinen kannatus suunnataan.

Perinteisellä elämäntavalla ja lähestulkoon täysin kantasuomalaisella väestöllä suomalaiset heimot ovat tuottaneet monituhatvuotisen historiansa. Yhteiskunnan rappeutuminen, kuten syntyvyyden lasku, syrjäytymisen ja mielialalääkkeiden käytön lisääntyminen, perheiden hajoaminen lieveilmiöineen sekä maahanmuuton tuottamat moninaiset ongelmat ovat osoittaneet, että arvoliberaali yhteiskuntakokeilu on epäonnistunut. Palatkaamme siis siihen, mikä on toimivaksi todettu ja millä suomalaisten sukupolvien jatkumo on vuosituhansien ajan aikaan saatu.

Jos olet kyllästynyt siihen, että päättäjät järjestävät Ouluun lisää maahanmuuttajia maista, joista Suomen Kuvalehden kyselyn mukaan vain 5-10% suomalaisista tänne maahanmuuttoa haluaa, valitse äänestyskopilla ASYL.

Jos ottaa päähän se, että tavan oululaisista on tehty toisen luokan kansalaisia omassa kotikaupungissaan eikä heidän ääntään kuulla päätöksenteossa, valitse ASYL.

Jos olet menettänyt uskosi politiikkaan loputtomien lehmänkauppojen, suhmurointien ja korruption vuoksi, älä nuku vaaleissa vaan valitse ASYL.

Muutoksen tuulet puhaltavat jo kansalaisten mielipiteissä. Nyt on aika saada tämä muutos näkymään myös valtuustossa.

Ehdokasesittely: Junes Lokka

Olen Junes Lokka, 41-vuotias yrittäjä, valtuutettu ja vapaa toimittaja. 

Olen valtuustokaudellani pyrkinyt toimimaan järjen äänenä valtuustossa, joka tuhlaa kymmeniä miljoonia turhamaisuushankkeisiin, kuten kulttuuripääkaupunkihankkeeseen, nostaessaan samalla kuntaveroastetta, leikatessaan palveluista ja heikentäessään kaupungin työntekijöiden asemaa.

Olen vaatinut määrätietoisia toimia räjähdysmäisesti kasvaneen ulkomaalaisten seksuaalirikollisuuden kitkemiseksi, mutta koska yksi mies ei juuri voi ongelmien ratkaisulle vastahakoisessa valtuustossa vaikuttaa, olemme varavaltuutettuni Tiina Wiikin kanssa käyttäneet ääntämme myös somessa, missä sitä paremmin kuunnellaan ja missä se paremmin vaikuttaa.

Olemmekin saaneet melko merkittäviä asioita aikaan pieneksi ryhmäksi: kun toin somen kautta median ja poliisin salaileman grooming-ongelman julkiseen keskusteluun, somessa herännyt keskustelu loi poliisille painetta tiedottaa asiasta, ja näin asia lopulta päätyi myös valtamediaan ja vuoden puhutuimmaksi uutisaiheeksi.

Kun Oulu haaskasi valtiolta grooming-ongelman ratkaisemiseen annetut miljoonat Turvallinen Oulu -hankkeeseen, joka on silkkaa LGBT-propagandaa ja lasten seksualisointia, eikä sisällä mitään sellaista materiaalia, jonka voisi odottaa ainuttakaan seksuaalirikosta estävän, Tiina sai hankkeesta twiittaamalla aikaan kansainvälisen tason keskustelun hankkeesta. Hankkeen sisällöistä kuultuaan monet oululaiset raivostuivat ja vaativat valtuutetuiltaan vastauksia siihen, miksi he ovat tukeneet hanketta, jossa mm. laitetaan yläasteikäiset lapset selittämään luokan edessä, mitä tarkoittavat sellaiset pornosanaston sanat kuin "squirttaaminen", "BDSM" tai "voyerismi".

Tuloksia on tullut, mutta kahden hengen ryhmänä valtuustotyö helpottuisi paljon, koska tällöin esityksemme saataisiin aina valtuuston äänestettäväksi, koska esittäjälle on toinen valtuutettu kannattamassa esitystä.

Tie valtuustoon on kuitenkin ollut pitkä, joten kerrotaanpa siitä, miten olen tänne päätynyt ja millaiset elämänkokemukset ovat maailmankuvaani ja mielipiteisiini vaikuttaneet.

Suurin osa elämästäni on ollut hyvin liikkuvaa, ja vuosien varrella on tullut asuttua useissa maissa ja maanosissa ja nähtyä erilaisten kansojen elämänmenoa. Mukaan on tarttunut kielitaitoa seitsemän kielen verran. Varhaisimmat vuoteni asuin Brysselissä suomen- ja ranskankielisessä kodissa, ja sittemmin olen asunut mm. Ranskassa, Neuvostoliitossa, Hollannissa ja kahdessa eri Afrikan valtiossa. 

On vaikea olla huomaamatta Afrikan olevan aika erilainen kuin Eurooppa, kun sinut, perheesi ja muut ulkomaalaiset evakuoidaan kiireellä rahtilentokoneen perässä Keski-Afrikan tasavallasta, koska maassa alkoi vallankaappaus, joka lopulta jäi yritykseksi. Yhdestäkään valkoisten asuinmaasta ei ole moista äkkilähtöä tullut. 

Neuvostoliitto oli kokemus, joka olisi tehnyt hyvää vaikkapa marxilaiseksi ilmoittautuneelle ministeri Anderssonille. Kommunismin arki kun on kaukana nykypäivän kommunistien haavekuvista, vaikka ulkomaalaisina saimme tavan venäläistä selvästi parempaa kohtelua. Kun neuvostoelämän on kokenut, on mahdoton käsittää, miksi joku sellaista Suomeen haluaisi: kaikesta on koko ajan pula, ruokaa sai kaupasta useassa jonossa seisomisen jälkeen, ja ostamasi ruoka oli usein valmiiksi pilaantunutta. Väestön valtaenemmistö eli jatkuvassa pulassa ja puutteessa.

Kesälomalla Kajaanissa v. 1983.

Suomessa vietetyt ajanjaksot olivat aina mukavia, ja parasta oli päästä mummolaan Kajaaniin, missä mummo paistoi papan kalastamia muikkuja pannulla. Aina oikeassa voissa, tietysti.

Myöhemmin asuin Ranskan Strasbourgissa opiskellessani siellä IT-alan korkeakoulututkintoa, ja tein IT-alan töitä mm. järjestelmänvalvojana Ranskassa ja Hollannissa. Länsi-Euroopassa maahanmuuton ongelmat olivat tuolloin jo hyvin vakavia, koska massamuutto oli alkanut vuosikymmeniä aikaisemmin kuin Suomessa, ja Suomeen palattuani ymmärsin, että tämä muutos Suomessa täytyy estää ennen kuin meilläkin on ghettoja, joihin ei valkoinen uskalla mennä ja jotka näyttävät kuin kehitysmaan kortteleilta asukkaiden rikottua ja sotkettua kaiken mahdollisen.

Nuorempana olin arvoliberaali, ja kohdallani vihervasemmiston todeksi väittämä kohtaamisteoria - että ryhdyt monikulttuurin kannattajaksi kunhan vain kohtaat monikulttuuria - toimi päinvastaisesti: juuri monikulttuurin näkeminen aktivoi minut tekemään kaikkeni sen eteen, ettei Suomea pilata sillä.

Aloitin blogini jlokka.fi, jossa kirjoitin enimmäkseen maahanmuuttoon liittyvistä aiheista, kuten Lieksan kunnan vedätyksestä, jolla kerätiin valtiolta rahaa myöntämällä suuria toimeentulotukia maahanmuuttajille kaikkia säädöksiä rikkovilla päätöksillä. Ryhdyin myös tekemään videoita yhteiskunnallisista aiheista ja striimejä erilaisista tapahtumista, kuten vastaanottokeskusten perustamisia koskevista kuntalaiskeskusteluista, joissa tunnelma oli ajoittain hyvinkin kiihkeä.

Myöhemmin aloitin Tuukka Kurun ja Paavo Tajukankaan kanssa Monokulttuuri FM -lähetykset, ja Tiina Wiik, joka kutsuttiin alkuun vain vierailijaksi lähetykseen, otettiinkin pysyväksi lisäykseksi paneeliimme. Näin Tiinan kanssa tapasimme keväällä 2016, ja ennen vuoden loppua olimmekin jo pariskunta. Tiinan mukana talouteen tuli Kissy-kissa, ja kahnauksilta Kissyn ja Mugabe-koirani välillä vältytään sillä, että molemmat elikot ovat jaetussa huoltajuudessa ja viettävät meillä kumpikin osan ajasta.

Mugabe ei turhia stressaa. 

Arkielämämme on tavallista rauhallisesta kotielämästä pitävän pariskunnan elämää, vaikka jotkut striimejämme seuraavat joskus unohtavatkin, että meillä on elämää myös silloin, kun kamera ei käy: tehdään kotihommia, kyläillään anoppilassa ja ystävien luona, vietetään leffailtoja, ja joskus mennään ravintolaan syömään, kun vaihtelua kotoiluun halutaan. Saunailloista ei jousteta, ja nyt odotellaankin, milloin koivut olisivat siinä kunnossa, että pääsisi saunavihtojen tekoon, kun sauna ei koskaan aivan samaan yllä ilman vihtaa. Kun lomalle lähdetään, mennään Baltiaan, Lappiin tai kotimaassa kylpylään tai mökkeilemään.

Yhteiselon aloitettuamme alkoivat samalla yhteiset Vihapuhe FM -striimimme, joita teemme edelleen tiistaisin ja perjantaisin (dlive.tv/vpfm), ja ryhdyimme liikkumaan laajemmin kuvaamassa erilaisia tapahtumia, välillä ulkomaita myöten. Vuoden 2017 kuntavaalit olivat ensimmäinen yhteinen suuri projektimme, ja ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin saimme Oulun valtuustoon omalta listaltaan tulevan ehdokkaan. Nyt tavoitteena on tietysti täysi voitto eli valtuustopaikat molemmille.

Pohjois-Norjan Skibotnissa kiivettiin Jàvrelatnjan huipulle sotamuistomerkkiä katsomaan.

Minulle tärkeitä aiheita tulevaa valtuustokautta ajatellen ovat ennen kaikkea turvallisuus ja peruspalvelujen kunnostaminen. Turvallisuus kun on kaiken muun hyvinvoinnin edellytys: jos sitä ei ole, viihtyvyys kärsii, veronmaksajat ja yritykset kaikkoavat, eikä investointeja tule. 

Turvallisuutta hankitaan vain vahvoin ja nopein toimin: ulkomaalaisten rikollisuutta on ehkäistävä pyrkimällä minimoimaan rikoksissa yliedustettujen pakolaistaustaisten määrä poistamalla kaikki sellaiset houkuttimet, joita laki ei vaadi, ja kieltäytymällä vuokraamasta kaupungin tiloja vastaanotto- ja monikulttuurisuustoimintaan.

Jo arvolinjauksena kaupunki voi tehdä paljon asettamalla tavoitteeksi sen, että Oulu on muista "viisikkokaupungeista" poiketen suomalainen kaupunki, jonka asukkaiden hyvinvointia ja kaupungin kulttuuriperintöä pidetään arvossa, eivätkä kulttuurinrikastajat ole toivottuja, koska Oulun rikkaus on Oulussa ja oululaisissa, eikä kehitysmaakulttuuri elämäämme rikasta.

Oulun poliittinen kulttuuri on läpeensä epäterve. Vaikka kaupunginjohtaja puhuu kauniita päätöksenteon läpinäkyvyydestä, käytännössä Oulussa on läpinäkyvää vain se, minkä laki julkiseksi pakottaa, mutta ne kokoukset, joissa päätökset tehdään, tapahtuvat aina suljettujen ovien takana. Kaupunkilaisille esitetään valtuustosalissa vaalipuheita ja teatteriesitys, jonka kulun jokainen valtuutettu tietää etukäteen, koska kaikki asiat on jo päätetty muissa kokouksissa. Kaikista luottamuselinten kokouksista on tehtävä lähtökohtaisesti julkisia, ja asukkaille on annettava mahdollisuus vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin.

Salaisissa kokouksissa suhmuroinnin häpeällisin näytös oli viimevuotinen äänestys kaupungin toimien ulkoistamisesta. Tarkkaan suunnitelulla laskelmoinnilla kokoomuksen ja perussuomalaisten kesken taattiin valtuustoäänestyksen tasapeli, jonka ratkaisi puheenjohtaja Juha Hännisen (kok.) ääni. Kokoomus sai irtopisteet talousliberaaleilta kannattajiltaan, ja persut välttivät negatiivisen julkisuuden vaa'ankieliasemastaan huolimatta, koska päätöstä uutisoitiin kokoomuslaisen ratkaisemana päätöksenä. Tämä äänestys oli häpeäksi valtuustolle, ja kaupunkilaisten raivo oli täysin oikeutettua.

Työntekijöiden ulkoistaminen on vain pieni osa sitä, miten kaupungin ydintoimintoja ja palveluja on tasaisesti rapautettu ja infran korjausvelan annettu kasvaa, koska rahaa ei ole. Kuitenkaan raha ei koskaan ole loppu, kun päättäjien lemmikkihankkeista puhutaan. On laitettu 4000 euroa kappaleelta maksavia pyöränpumppuja, kuuden miljoonan kaupunkipyörät, joita ei lopulta edes saatu, yli 200 000 euron lamput Plaanaojan varteen, ja 20 miljoonaa on varattu Oulu2026-kulttuuripääkaupunkihankkeeseen.

Päättäjät tuskin omaa talouttaan hoitaisivat näin holtittomasti, ja yhteistä taloutta tulisi hoitaa vastuullisimmalla mahdollisella tavalla. Jokaisen vuoden talousarviossa tulisi aloittaa siitä, mitkä ovat kaupungin ydintoimintojen tarvitsemat resurssit, ja mikäli ylijäämää laadukkaiden palvelujen ja infrasta huolehtimisen jälkeen jäisi, sekään ei ole aihe tuhlaamiselle vaan veroasteen laskemiselle.

Oulu on nyt 43 milj. euroa ylijäämällä valtion koronatukien ansiosta, ja ylijäämä kasvaa koko ajan. Siitä huolimatta valtuustossa ei suunnitellakaan viime vuoden säästötoimien, kuten veroasteen noston ja työntekijöiden etuuksien leikkaamisen, perumista, vaikka valtion koronatuki on juuri koronasta johtuvien leikkausten välttämiseen tarkoitettu. Heillä kun on aina mielessään muuta käyttöä rahalle: elämysareenoita, aurinkopaneeleja, pyöräilybaanoja ja ties mitä. Ja koska koronatukia ei ole korvamerkitty, valtuusto voi näin toimia.

Kaupungin iskulause on "valovoimainen, vetovoimainen, pitovoimainen Oulu", mutta sen politiikka ei ole sitä tuottanut vaan näivettänyt Oulua ja asukkaiden hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Minun tavoitteeni on Oulu, jossa kaupungin taloutta hoidetaan vastuullisesti, oululaisten etu on jokaisen päätöksen lähtökohta, perheitä ja yrittäjyyttä tuetaan ja jossa oululaisuus on ylpeyden aihe sen sijaan, että oululaisuutta ylenkatsotaan väittämällä asukkaille, että he eivät ole rikkaus ja voimavara, mutta kaupungin kerrostalot täyttävät somalit ovat.

Oulu on oululaisten edunvalvontakoneisto, ja he ansaitsevat parempaa kuin sen, mitä heille on päättäjien taholta tarjottu. Lähes joka toinen oululainen jättää kuntavaaleissa äänestämättä, ja osa epäilemättä siksi, että he ovat menettäneet luottamuksen kuntapolitiikkaan. Ymmärrän tämän täysin, mutta jos nykymenoon tyytymättömät eivät äänestä, nykymeno vain jatkuu.

Minua on muun valtuuston taholta kutsuttu häiriköksi ja yhteistyökyvyttömäksi, ja kannan nämä nimittelyt ylpeydellä: kun olet häiriöksi suhmuroinnille, salailulle ja kaupungille tuhoisan politiikan tekemiselle, olet tehnyt ainakin jotain oikein.

Ehdokasesittely: Tiina Wiik

Kesätunnelmia Kissyn, talon toisen määrätietoisen
 emännän, kanssa parin vuoden takaa.

Olen Tiina Wiik, 35-vuotias oululaistunut maaltamuuttaja, jolla on juuret Iissä. 

Urapoliitikot vakuuttelevat usein, kuinka he ovat politiikassa vain ajamassa yhteistä asiaa, vaikka kukaan ei heitä usko. Minun kohdallani tämä kuitenkin on totta: minulla ei koskaan ollut poliittisia kunnianhimoja, mutta huomattuani, kuinka tuhoisalle tielle päättäjät ovat sekä maamme että kaupunkimme vieneet, omatuntoni ei vain sallinut minun jättää käyttämättä kaikkia mahdollisia keinoja muuttaa tämä tilanne.

Pääsin viettämään varsin idyllisen lapsuuden Iissä: seutu oli niin turvallista, etteivät vanhemmat panikoineet, vaikka lapset myöhästyivät kotiintuloajoista, koska siihen pystyttiin luottamaan, ettei heille mitään pahaa ole tapahtunut. Toinen mummola oli naapurissa ja toinenkin pyöräilymatkan päässä, joten vanhempien ollessa töissä menin koulusta mummolaan, missä paistettiin vohveleita ja mummo opetti minulle käsitöitä ja korttipelejä. Vietin mummolassa välillä enemmän aikaa kuin kotona, kun oikein neulontahommiin innostuttiin ja samalla katsottiin ja kommentoitiin Kauniit ja Rohkeat. Naapurit tunnettiin kaikki nimeltä, tiedettiin, mitä heidän elämässään tapahtuu, ja heidän luonaan kyläiltiin.

Mummolta ja äidiltä tarttuivat eliniäksi innostus käsitöihin, askarteluun ja puutarhanhoitoon, ja joka vuosi käymme keväällä äitini kanssa kiertämässä puutarhamyymälät, ja Junes on osoittanut suurta zeniläistä kärsivällisyyttä ollessaan meille kuskina ja odotellessaan, kun emäntä ja anoppi kiertävät kuusi eri puutarhamyymälää ja käyvät tarjonnan perusteellisesti läpi.

Mitä tulee kouluelämään lapsuudessani, vaikka poliisia ja poliittista johtoa myöten väitetään, että aina ovat nuoret ryöstelleet toisiaan, ei moinen olisi tullut Iin kouluissa kenellekään mieleenkään. Sama päti yleiseen turvallisuudentunteeseen. Vasta Ouluun muutettuani koin ensi kertaa pelkoa lenkkeillessäni yksin illalla, koska lähialueilla on paljon kehitysmaalaisia, ja esim. Oulun kammottava "saksiraiskaus" tapahtui viereisessä kaupunginosassa.

Iissä ei koskaan juolahtanut mieleenkään lenkillä, että jotain voisi tapahtua, vaikka olisi pilkkopimeässä tullut viikonloppuyönä humalaisia miesjoukkoja vastaan: vaikka ne minuun ottaisivat kontaktia, eivät he kuitenkaan mitään sen kummempaa tekisi kuin vaikkapa jatkoille pyytäisivät, eikä kieltäytymisestä minulle seurauksia tulisi. Lähin asia nuorison ryöstelyä, jonka koin, oli kun pojat yläasteella piilottivat kiusanteoksi polkupyöräni mutta paljastivat kyllä piakkoin, missä se on.

Ekalauokkalaisia Haminan koulussa ihanan opettajamme Merja Männikön kanssa.
Hoksaatko, mistä Tiina löytyy?

Nuorena aikuisena olin arvoliberaali silkasta ajattelemisen puutteesta. Media ja viihdeteollisuus olivat huomaamattani minuun sen ajatuksen iskostaneet, että arvoliberaali rasisminvastustelija nyt vain pitää olla, ja kaikki muut ovat tietämättömiä juntteja. Heräämiseni tähän aivopesuun alkoi siitä, miten uskonnottomana ihmettelin sitä, kuinka monet muut ateistit pilkkasivat ja arvostelivat kristittyjä vähäisimmästäkin syystä, mutta islamista he eivät uskaltaneet sanoa mitään. Aloin nähdä, että liberaalien valtavirta on varsin kaksinaismoralistista.

Vuoden 2015 maahanmuuttoaalto oli lopullinen silmien avaaja. Olin aluksi täysin sitä mieltä, että pakolaisia tulee auttaa. Ehdotin peräti äidilleni, että menisimme vapaaehtoisiksi, mutta äitini onneksi kokeneempana ja viisaampana suhtautui nihkeästi ajatukseen.

Näin omin silmin erän "Syyrian pakolaisperheitä" Iin Kärkkäisen pihassa, kun heidän Torniosta saapuva bussinsa pysähtyi siihen. Ensin luulin heitä turistiryhmäksi, ehkä urheilujoukkueeksi, kun bussista vyöryi ulos nauravaisia pari-kolmekymppisiä miehiä, jotka ottivat selfieitä ja menivät Hesburgeriin tilaamaan ruokaa. Sitten tajusin sen: eivät nämä matkailijoita ole vaan niitä Syyrian sotalapsia. Kun näin, miten meille oli valehdeltu tilanteesta, koin melkoisen tunnemyrskyn. Suututti, että niin räikeästi valehdellaan, ja hävetti, että olin uskonut valeisiin, ja kannattanut valheisiin perustuvaa politiikkaa.

Tästä alkoi tieni kansallismielisenä aktivistina: ensin bloggaajana ja myöhemmin mm. Monokulttuuri FM -keskusteluohjelman vakiokeskustelijana. Blogikirjoituksiani voit lukea tästä, ja arki-iltaisin tulevat, ajankohtaisia aiheita käsittelevät striimimme löytyvät täältä. Monokulttuurin kautta tutustuinkin Junes Lokkaan, ja vaikka vei kuukausia, ennen kuin ensi kertaa elävässä elämässä tapasimme, huomasimme varsin nopeasti, että mehän olemme kuin luotuja toisillemme. Siitä alkoi yhteinen tiemme, joka viime kuntavaaleissa toi Junekselle valtuustopaikan. Yhdessä teemme striimejä, joissa keskustellaan ajankohtaisista aiheista, kierrämme kuvaamassa erilaisia tapahtumia, ja olen itse ollut myös Suomen Awakening-konferenssin emäntänä.

Paljon on tapahtunut muutamassa vuodessa, ja välillä pysähdyn itsekin ihmettelemään, miten kävi niin, että kun pikkupaikkakunnan tyttö aloitti blogin koettuaan, että hänellä on sanottavaa yhteiskunnasta, muutamaa vuotta myöhemmin tyttö olikin seminaareissa tunnettujen kirjailijoiden kanssa ja Youtubessa keskustelemassa juutalaisten kulttuurista presidentti Nixonin neuvonantajan kanssa.

Kun ryhtyy toimeen, vain taivas on rajana sille, mitä voi saada aikaan, ja siksi olenkin aina rohkaissut kaikkia kansallismielisiä olemaan aloitteellisia ja tekemään asiamme eteen sen, minkä he itse pystyvät, epäonnistumisia pelkäämättä.

Turun kukkavirrassa 18.8.2018 muistamassa islamistisen terrori-iskun uhreja.
Joen toisella puolella vasemmisto kunnioitti uhreja hakkaamalla rumpuja, hokemalla:
"natsit vittuun" ja pyrkimällä pahoinpitelemään hiljaisen muistokulkueen osanottajia.

Halusin kertoa tuon tiivistelmän elämäntarinastani, koska se auttaa ymmärämään, miten olen tänne ehdokkaaksi päätynyt:

Yhä useammalla lapsella ei ole mahdollisuutta sellaiseen lapsuuteen, jonka minä elin. Seksuaalirikolliset vaanivat netissä pikkulapsiakin, kaupunkien kaduilla lapsia ryöstetään ja pahoinpidellään, koulukiusaaminen on vain pahentunut, kun kouluihin on lisätty ulkomaalaista väestöä, joka ei pidä suomalaisia minkään arvoisina. Yhteisöllisyyden hajoamisen vuoksi naapureita ei tunneta eikä sukulaisiinkaan usein olla yhteydessä. 

Yltiöpäisen individualistisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat vailla luontaisia turvaverkkoja. Perhearvojen rapautumisen myötä yhä useampi lapsi kasvaa rikkonaisessa perheessä, ja näiden lasten ennuste tulevaisuuden ongelmille on selvästi huonompi kuin ydinperheissä kasvaneilla. Yhteiskunta ei tarjoa lapsille identiteettiä, juuria ja paikkaa maailmassa, kuten kansallismielinen yhteiskunta tekisi, ja tämän luonnollisia seurauksia ovat syrjäytyminen ja siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat.

Haluan, että myös tulevaisuuden lapsilla on mahdollisuus viettää samanlainen lapsuus kuin minulla. Haluan Suomen säilyvän suomalaisten kansallisena kotina, koska jos se annetaan muiden käsiin, meillä ei ole muuta paikkaa minne mennä. Tämä maa on ollut suomalaisten heimojen koti vuosituhansien ajan, ja jokainen sukupolvi on tehnyt parhaansa sen eteen, että seuraavalla sukupolvella asiat olisivat paremmin. Nyt tätä vuosituhansien työtä romutetaan ja halveksutaan luopumalla niin Suomen suomalaisesta identiteetistä kuin niistä arvoista ja elämäntavoista, joilla suomalaiset ovat sorretuista heimokansoista sivistysvaltioksi nousseet.

Tämä ei tarkoita vain Suomen säilyttämistä suomalaisten asuinmaana, vaan myös kulttuurihistoriamme, kielemme ja Suomen ainutlaatuisen luonnon vaalimista, joka on jäänyt täysin sivurooliin ilmastotoimille. Globaali ilmasto ei muutosta huomaisi, vaikka koko Suomi päästöineen katoaisi, mutta Suomen sisällä voimme luonnon hyvinvointiin vaikuttaa.

Vaikka olen itse uskonnoton, katson kristillisen arvomaailman ja yhtenäiskulttuurin olevan olennainen osa hyvinvoivaa Suomea. Kirkon vahva asema on menneisyydessä luonut yhteishenkeä, valanut toivoa vaikeina aikoina ja pitänyt yhteisölle vahingolliset käyttäytymiset kurissa vahvojen sosiaalisten normien ansiosta. Kun kirkosta on tullut arvojen rappion ja väestönvaihdon kannattamisen tukija, Suomi on menettänyt yhden merkittävimmistä yhdistävistä tekijöistään, eikä kirkon jäsenkato siksi ole ihme: miksi kuulua kirkkoon, joka ei tarjoa mitään erityistä vaan hokee vain, että Jumala rakastaa kaikkia ja päästää muslimit valtaamaan kirkot omille palvontatilaisuuksilleen?

On kammottavaa seurata, millä halveksunnalla ja piittaamattomuudella esi-isiemme työhön suhtaudutaan. Suomi ei ole mikään alusta sosiaalisille kokeiluille, joilla voidaan tuottaa peruuttamatonta tuhoa. Suomen valtio on suomalaisten edunvalvontakoneisto, ja sellaisena sen kuuluu toimia. Samoin kaupunki on kaupunkilaistensa edunvalvoja, mutta Oulussa suuri enemmistö on jäänyt toisen luokan kansalaisiksi, kun ulkomaalaisille tarjotaan palveluita, joita suomalaiset eivät saa, kuten asuntojen välivuokrausta yksityisiltä omistajilta, ja kuntapäättäjien mielestä sukupuolineutraalien vessojen järjestäminen on kohtalonkysymys - siis asia, joka koskee äärimmäisen pientä marginaalivähemmistöä.

Päätäntävalta Oulussa kuuluu oululaisille, mutta heidän ääntään ei kuunnella heitä koskevissa asioissa. Suljettujen ovien takana tehdyt lehmänkaupat ja korruptio rehottavat, ja kaupunki pyrkii salaamaan päätöksenteosta kaiken, minkä suinkin voi lakia rikkomatta salata. Päätöksenteon on oltava läpinäkyvää ja kaupunkilaisia kuultava heitä koskevista asioista päätettäessä.

Tuhlaaminen turhamaisuushankkeisiin on lopetettava, ja kaupungin tulee keskittyä ydintehtäviinsä eli palvelujen tuottamiseen. On suoranaista halveksuntaa kaupunkilaisia kohtaan varata 20 miljoonaa euroa kulttuuripääkaupunkihankkeeseen ja suunnitella kalliita elämysareenoita samalla, kun kuntaveroastetta nostetaan, palveluista leikataan, kaupungin työntekijöitä ulkoistetaan ja palvelumaksuja nostetaan.

Oululaiset: tämä on teidän kaupunkinne, ja valtuuston työ on ajaa teidän asiaanne. Ymmärrän, että moni on menettänyt uskonsa siihen, että äänestämällä voisi vaikuttaa, mutta mikään ei koskaan muutu, jos muutosta toivovat eivät äänestä.

Laitetaan uudet tuulet puhaltamaan Ouluun yksi valtuustopaikka kerrallaan. 

Keitä me olemme ja mitä me teemme

Hei ja tervetuloa Aidon suomalaisen yhteislistan blogisivulle. Listallamme Oulun kaupunginvaltuustoon pyrkivät Junes Lokka ja Tiina Wiik, ja äänestysalueeseen kuuluvat Oulu, Oulunsalo, Haukipudas, Kiiminki ja Yli-Ii.

Alla oleva teksti on kirjoitettu v. 2017 edellisten kuntavaalien alla, mutta sen jälkeiset tapahtumat ovat vain osoittaneet, kuinka tärkeää järkevä politiikka maahanmuuton suhteen ja monikulttuuri-ihanteen vastustaminen ovat: niillä olisi vältytty grooming-kriisiltä, joka on tuottanut ulkomaalaisten tekemissä raiskauksissa Oulussa jopa 157% nousun vuodessa. 

ASYL toi grooming-ilmiön julkisuuteen ja nosti Turvallinen Oulu -hankkeen, jossa seksuaalirikosten estämiseen annetut verorahat haaskattaan lasten seksualisointiin ja LGBT-propagandaa, peräti kansainväliseen keskusteluun kun Tiina Wiikin jakama video aiheesta osui elokuvatähti James Woodsin silmiin ja hän laittoi sen jakoon. Kaupunkilaiset havahtuivat haastamaan valtuutettujaan siitä, miksi ihmeessä olette tällaiselle tukenne antaneet. 

Me emme aktivoidu kampanjoimaan vaalien alla vaan teemme työtämme kansallismielisen asian eteen päivästä toiseen, oli vaalivuosi tai ei. Haluamme Suomen säilyvän jatkossakin kansaltaan ja kulttuuriltaan ainutlaatuisena suomalaisten kansallisena kotina. 

Talouspolitiikaltamme olemme keskilinjan kulkijoita: vastustamme ylellisyyshankkeisiin, kuten 20 miljoonan Oulu2026-hankkeisiin törsäämistä, mutta kaupungin peruspalveluista eli niistä asioista, joilla verojen keruuta oikeutetaan, on pidettävä kiinni. Kaupungin on keskityttävä ydintoimintoihinsa ja laitettava perusasiat kuntoon. Jos rahaa jää yli, se ei ole aihe törsäämiselle vaan veroasteen laskemiselle. 

Unelmamme Oulusta on turvallinen suomalaisuuden satama, jota voidaan markkinoida etelän kaupungeista monikulttuurin lieveilmiöitä pakeneville suomalaisille muuttokohteena, joka tarjoaa urbaanin mutta kulttuurinrikastuksesta vapaan ympäristön, jossa on turvallista elää, kasvattaa lapsensa, tehdä töitä ja yrittää. Uudesta vaaliohjelmasta voit lukea sitten seuraavasta kirjoituksesta, joka julkaistaan piakkoin.

Mikä on ASYL, ja millaisia asioita se ajaa?

Kuva Kajaanin Otanmäen mielenilmauksesta 2016, jossa vastustettiin kylän vastaanottokeskusta sen seurauksena, että paikallinen mies joutui turvapaikanhakijoiden tekemän henkirikoksen uhriksi.

Aito suomalainen yhteislista on anteeksipyytelemättömän kansallismielinen, ja parhaiten sen ehdokkaat tunnetaankin kansalaisaktivismista maahanmuuttoaiheen tiimoilta sekä Junes Lokan ja "Tuonen Joutsenen" Youtube-kanavista ja blogeista. Kanta vastaanottokeskusten tai turvapaikanhakijoiden sijoittamiselle Ouluun on ehdoton ei.

Paikallisten turvallisuutta ei tule uhrata, eivätkä taloudelliset perustelut turvapaikanhakijoiden vastaanottamiselle kestä lähempää tarkastelua, koska jo nyt Oulu jää miljoonia tappiolle vuosittain maahanmuuton kustannuksissa. Näille rahoille olisi käyttöä aivan oman väkemme tarpeiden täyttämisessä.

Suomalaisuus on huomattavasti monikulttuuria rikkaampaa. Suomalaisuus on tällä planeetalla aito harvinaisuus, ja nautimme turvallisuudesta, elintasosta ja vakaudesta, josta suurin osa maailmasta vain haaveilee. Meidän kulttuurimme on parempi kuin useimmat muut, joten muiden kulttuurien lisääminen tänne vääjäämättä vain heikentää maatamme. Sisäinen yhtenäisyys ja jaetut arvot ovat rikkaus ja voimavara.

Junes Lokka on 38-vuotias tietojenkäsittelytiedettä opiskellut oululainen ja pitkän linjan kansallismielinen aktivisti, joka tunnetaan erityisesti Youtube-kanavastaan, jolle hän taltioi mielenosoituksia ja keskustelutilaisuuksia sekä julkaisee omia näkemyksiään ajankohtaisiin aiheisiin. Lokalla on kansainvälisyydestä ja monikulttuurisuudesta kokemusta, jota useimmilla ei ole. Hän on asunut useissa eri maissa ja puhuu äidinkieltensä ranskan ja suomen lisäksi englantia, saksaa ja jonkin verran hollantia.

Junes Lokan muita vaaliteemoja ovat seuraavat:

• Uusia toimia ja luovuutta Oulun nuorisotyöttömyyden vähentämiseen
• Pohjavesivarannot oululaisten hanoihin. Tällä hetkellä kanta-Oulu on Oulun seudun ainoa alue, jossa pohjavettä ei käytetä.
• Lähijunat ja raitiolinja Ouluun.
• Ei veronkorotuksille, kyllä turhasta byrokratiasta leikkaamiselle
• Oulu mukaan "pakkoruotsikokeiluun". Kaupunginvaltuusto voi päätöksellä hakea mukaan kokeiluun, jossa pakkoruotsin sijaan oppilaille on valinnanvapaus kieltenopetuksessa.
• Jäteasetukset joustavammiksi taloyhtiöille

Tiina Wiik on iiläissyntyinen, tätä nykyä oululainen aikuisopiskelija, bloggaaja ja vloggaaja, joka tunnetaan parhaiten Tuonen Joutsen -blogista ja samannimisestä videokanavasta, joiden teemoina ovat nationalismi ja konservatiiviset arvot ja elämäntapa. Kansainväliselle nationalistiyleisölle hän puhuu Suomen ja muiden Pohjoismaiden ajankohtaisista aiheista The Swan of Tuonela -kanavalla ja on vieraillut mm. Red Ice TV:ssä sekä Infowars Nightly Newsissä.

Tiina Wiikin vaaliteemoja ovat nämä:

• Läpinäkyvyyttä kaupunginvaltuuston päätöksentekoon
• Kaupungin rahankäyttö järkeistettävä ja peruspalvelut laitettava etusijalle budjetissa
• Lähikoulut, -terveysasemat ja -päiväkodit turvattava
• Perinne ja perhearvot kunniaan, julkishallinnon lopetettava arvoliberalismin tyrkyttäminen
• Nykyfeminismi on molempien sukupuolten etujen vastaista ja luo tarpeetonta kitkaa sukupuolten välille. Kaupungin ei tule järjestää resursseja "Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä" -propagandan jakelulle kouluissa tai muutoinkaan tukea kyseistä ideologiaa.