sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Mitä saisit yhden kulttuuripääkaupunki-tittelin hinnalla?



Hintalappuja Oulun viimeaikaisille turhamaisuushankkeille:

Kulttuuripääkaupunkihanke: Kokonaisarvio 50 miljoonaa, josta Oulun osuus 20 miljoonaa euroa (tältä erää, koska lisäyksiä budjettiin voidaan tehdä myöhemmin).

Sykkelit: 10 vuodelle varattu reilut 6 miljoonaa euroa. Koska pyöriä ei lopulta saatu, kaikki, mitä hankkeeseen ehdittiin sijoittaa, meni kankkulan kaivoon.

Sähkösykkelit: Asiasta neuvotteleva lautakunta ei ole antanut edes jonkinlaista arviota hinnasta, mutta epäilemättä kalliimmaksi tulee kuin alkuperäinen sykkelihanke.

Elämysareenan suunnitteluvaihe: Tiedämme, mutta emme saa kertoa, koska kaupunginhallitus valitsee salailla asiaa. He ovat vapaita tiedottamaan siitä, mikä hankkeen suunnittelemisen budjetiksi asetettiin, mutta koska he salailevat asiaa ja koska valtuutetut eivät saa kertoa kaupunginhallituksen infoissa kuultuja asioita, valtuusto pakotetaan mukaan salailuun. Sen arvaa kuitenkin jokainen, että halpaa lystiä tästä ei tule.

Yliopiston siirto Raksilaan: Rakennusvaihe n. 300 miljoonaa, jonka lisäksi opiskelijoille ja henkilöstölle tulee ylimääräisiä kuluja mm. matkakustannusten, keskustan alueen kalliimpien asuntojen ja Linnanmaan 2000 maksuttoman parkkipaikan menetyksen myötä.


Jotta näihin summiin saataisiin hieman suhteellisuutta, kerrottakoon, että valtuustossa on väännetty mm. luistinradoista, joiden ylläpito maksaa 2000 euroa vuodessa, ja kyläkouluja on lakkautettu 100 000 euron vuosisäästön vuoksi. Yllä mainittujen hankkeiden hinnat ovat siis huikeita.

Mutta kuka näitä hankkeita on halunnut? Lähtikö kulttuurikaupunkihanke tai yliopiston siirto liikkeelle siten, että oululaiset asettuivat niitä vaatimaan? Ovatko asukkaat laajalti vaatineet elämysareenaa tai sähkösykkeleitä? Jos ovat, se on kyllä meiltä mennyt ohi.

Mitä asukkaat oikeasti haluavat? Me voimme puhua vain omasta kokemuksestamme, mutta seuraavat asiat toistuvat usein, kun asukkaat kertovat, mikä heille on tärkeää:

-Laadukkaat ja helposti asukkaiden saatavilla olevat peruspalvelut

-Kyläkoulut ja pienet ryhmäkoot kouluissa ja päiväkodeissa

-Matala kuntaveroaste ja palvelumaksut

-Paremmat palvelut erityisryhmille kuten vammaisille, vanhuksille ja omaishoitajille

-Toimiva julkinen liikenne

-Autoiluystävällinen politiikka myös keskustassa

-Hyvät ja kaikkialle ulottuvat virkistyspalvelut kuten ulkoliikuntapaikat ja uimarannat

Siinä joitain esimerkkejä yleisimmistä asukkaiden toiveista. Jos nämä ovat asukkaiden toiveet, miksi toiveisiin vastataan kaikella, mitä kukaan ei koskaan ole pyytänyt?

Linnanmaan uimahallihankkeen kariutuminen oli monelle pettymys, mutta odotettavissa oleva sellainen: uimahallit ovat erittäin kalliita virkistyspalveluita ja päätyvät helposti viemään niin suuren osan virkistysbudjetista, että niistä maksetaan heikompina virkistyspalveluina kaikkialla. 

Kuitenkin uimahallin olisi saanut halvemmalla kuin kulttuuripääkaupunkihankkeen - uimahallin rakennuskustannusten odotettiin olevan 14 miljoonan tietämillä, eli jos Oulu2026-rahat olisi sijoitettu virkistyspalveluihin, niillä olisi saatu uimahalli, ja miljoonia olisi jäänyt yli muiden palveluiden järjestämiseen. Kuinka moni oululainen haluaa mieluummin, että Oulua saa EU-setien luvalla kutsua jollain tittelillä yhden vuoden ajan kuin palvelut, jotka parantavat heidän elämänlaatuaan joka päivä?

Päättäjien visiointi on karannut kauas oululaisten arjesta. Tuskin se käy edes turhamaisuushankkeita puuhaavien mielessä, miten nämä hankkeet kaupunkilaisten tarpeisiin vastaavat ja heidän elämäänsä parantavat. Kaupungintalon uusaateliset elävät omissa maailmoissaan, joissa yrityslobbaajien ääni kuullaan aina, ja Arina saa kaikessa tahtonsa läpi, ja kaupunkilaisten mielipiteet jätetään kepeästi huomiotta.

Alussa mainitut hankkeet ovat vain muutama esimerkki siitä, miten oululaisten rahoja tuhlataan samalla, kun heidän tarvitsemansa palvelut laiminlyödään. On laitettu mm. yli 700 000 euron lamput Plaanaojan varteen, ja jostain kaupunki oli löytänyt ostettavaksi pyöränpumppaustelineitä, jotka maksoivat 4000 euroa kappaleelta. Eli yksi tällainen pyöränpumppu vastaa kuluiltaan kahta vuodeksi ylläpidettyä luistinrataa. 

Kaupunki myös jakelee varoja ystävien ja aatetovereiden hankkeisiin varsin kevyin perustein. Oulu Pride on saanut kaupungilta viimeksi 6000 euron rahoituksen huolimatta siitä, että koko tapahtuman kirjanpito on ilmeisen vääristeltyä - tasasummista koostuvia kuluja, kuluja, jotka eivät voi pitää paikkaansa, ja suurimpana kuluna tietysti henkilöstön palkat - eli kaupunkilaisten rahojen ohjaaminen järjestäjien taskuihin. Teemme vaalikiireiden väistyttyä tarkan selvityksen Priden epämääräisestä kirjanpidosta ja ryhdymme asianmukaisiin toimiin väärinkäytösten selvittämiseksi - päättäjiä kun ei näköjään kiinnosta katsoa, mihin heidän pois jakamansa oululaisten rahat käytetään.

Monikulttuurisuustoimintaan on aina rahaa, ja huomattava osa valtuustosta vastusti viimevuotisessa äänestyksessä maahanmuuton kulujen selvittämistä ja säästökohteiden etsintää niistä - eli sitä, että maahanmuuton kulut asetettaisiin lopultakin samalle viivalle tavan oululaisten palveluiden kulujen kanssa. Terveydenhuolto ja koulutus ovat koko ajan olleet siinä tilanteessa, että jokaisen oppilaan ja potilaan hinta kaupungille tiedetään, ja säästöjä niistä etsitään - ja aktiivisesti sitä on tehtykin. 

Ymmärrettävästi kaupunkilaisen on vaikea uskoa valtuuston toimivan hänen edunvalvontakoneistonaan, kun moni valtuutettu käytännössä sanoo hänelle, että olet kaupungissasi toisen luokan kansalainen, jolta voi leikata, kun taas maahanmuuttajat ovat pyhä lehmä, jota ei koskaan sovi leikkauksille altistaa.

Kaiken tämän vuoksi olemme pyrkineet koko ajan pitämään esillä kaupungin turhamaisuushankkeita. Mikäli niitä ei olisi, ei olisi painetta veronkorotuksille tai leikkauksille. Päättäjät pyrkivät antamaan oululaisille sen kuvan, että turhamaisuushankkeet eivät olisi suuri menoerä. Tämä on sumutusta, jolla yritetään vain suojella omia lemmikkihankkeita asukkaiden arvostelulta.

Jo kulttuuripääkaupunkihankkeen hinnalla palkkaisi vaikkapa 500 opettajaa ja hoitajaa vuodeksi, ylläpitäisi kirjaimellisesti tuhansia liikuntapaikkoja tai hankkisi vaikkapa sen Linnanmaan uimahallin. Sillä voitaisiin perua viime vuonna opettajiin kohdistetut leikkaukset ja varmistaa, ettei tuleva oppivelvollisuuden laajentaminen tule ajamaan kaupungin taloutta kaaokseen.

Vertailukohtana kulujen suuruudelle voi käyttää vaikkapa terveydenhuollon kuluja, jotka ovat aina yksi kaupungin suurista menoeristä. Viimeisimmässä talousarviossa alan kulut laskettiin 678 miljoonaksi. Jo tässä julkaisussa mainitut esimerkit turhamaisuushankkeista vastaavat kustannuksiltaan yli puolta kaupungin terveydenhuoltomenoista. Emme siis todellakaan puhu pikkurahoista.

Puhutaan huimista summista, ja oululaisilta on täysin oikeutettua kysyä, miksi nämä valtavat summat - jopa sadat miljoonat - käytetään hankkeisiin, joita kukaan ei ole pyytänyt. Heillä on kaikki oikeus vaatia todellista vastinetta verorahoilleen ja päätöksentekokulttuuria, joka lähtee kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja edun ajamisesta - ei sellaista, jossa kaupunkilaiset saavat vain alistua maksajiksi milloin millekin humpuukihankkeelle.

Oulun kuntapolitiikan kulttuuri on pitkään ollut edesvastuuttomuuden, kaupunkilaisiin kohdistuvan piittaamattomuuden ja salailun myrkyttämää, mutta asioiden ei tarvitse olla näin aina. Nyt on se aika, kun voit vaikuttaa siihen, mitä valtuusto rahoillasi seuraavat neljä vuotta tekee. Käytä ääntäsi ja näytä sinua vuodet ylenkatsoneille päättäjille, että mitta on tullut täyteen.